Pussy camp – naisten alamäkipyöräilytapahtuma

Olikohan se toukokuuta, kun facebookin feediin putkahti elokuussa järjestettävän Pussy campin mainos. Tässä kaksipäiväisessä, vain naisille suunnatussa, tapahtumassa opeteltaisiin ajamaan maastopyörällä alamäkeen. Camppi pidettäisiin Sappeen Bike Parkissa, jossa olin käynyt vain kaksi kertaa aiemmin hissipyöräilemässä. Söin siis samalla aamupalaa ja ostin ”vahingossa” osallistumisen campille enduro -ryhmään ja samalla myös kausikortin Sappeelle eli hissilipun. Tietysti julkaisin tästä päivityksen Maastoonpolje -facessa ja kohta oli liuta naisia MP -porukasta messissä.

This is enduro. (Kuva: Pekka Raiski)

Mitä pitää laittaa päälle?

Naisten ollessa kyseessä, alkoi armoton vaate/varuste/ruokailu/majoitus ja muu säätäminen. Hanna buukkasi majoitusta tarvitsevalle viidelle naiselle kivan yhteismajoituksen ja pyörävarustekauppojen kauppiaat hieroivat karvaisia käsiään, kun naiset kantoivat eurojaan varusteostosten vastineeksi. Itse ostin ”vain” shortsit, suojapanssarin, polvisuojat, kypärät ja lasit. Osa joutui haalimaan pyöriäkin lainaan camppia varten.

Uudet potat kaikilla.

Perjantaitäpinät

Osa pääsi Sappeelle täpisemään Pussy Camp viikonlopun (11. – 13.8.2017) perjantaina heti töitten jälkeen. Pientä panikointia aiheutti puusilmäilyni, kun en löytänyt Hannan nimellä varattua kirjekuorta majoitusvaraamosta. Muutamien kevätjuhlaliikkeiden jälkeen sain silmän käteeni ja löysin niiden viiden kuoren joukosta meidän avainkuoren. Huh.

Sängyt saatiin ristillisesti jaettua ja painuttiin sovussa nukkumaan, kunhan ensin oli esitelty varusteet ja pyörät. Ansku oli saanut lainapyöränsä tilalle toisen, koska ensimmäinen pyörä oli lähtenyt pitkäkyntisten matkaan, ennen kuin se ehti edes Sappeelle. Myös Petra toi pyöränsä säilöön meidän parvekkeelle jo illalla.

Ensimmäinen päivä Pussy campilla

Aamulla kietastiin aamupuurot naamaan, pakattiin huoltoreput ja alettiin sulloutumaan suojavarusteisiin. Anskun rintapanssarin vetsari oli epäkunnossa ja hänen piti ommella se päälleen, mutta neula oli hukassa. Pistettiin sitten näppäränä ketjurasvaa vetoketjuun ja avot se alkoi pelittään. Tosin vähän ennen lähtöä Ansku päättikin vaihtaa sen toiseen lainapanssariin 😀 Naiset. Assikin kurvasi paikalle ja saatiin meidän majoitusviisikko kasaan. Lähettiin mestoille täpiseen.

Osa MP -naisista. Tässä vaiheessa oli vielä jännää, kun ei tiennyt mitä on tiedossa.
Ryhmiin jako (Kuva: Timo Kanaoja)

Naiset jaettiin campin alkuksi kolmeen ryhmään. Aloittelijat – Enduro – Dh. Ryhmien sisällä oli vielä tasoryhmiä, esim. Enduro -ryhmässä oli 1, 2 ja 3. Minä, Assi, Heli ja Hanna mentiin Enduro 2 ryhmään, koska ryhmän kuvaus oli jotain tyyliin ”olet ajanut pyörällä teknisessäkin maastossa”. Sari ylitti soluttautua joukkoon, mutta tuupattiin se suoraan enemmän ajaneiden Enduro 3 -ryhmään.  Ansku ja Iiris olivat ilmoittautuneet Dh -ryhmiin. Petra ja Heidi Aloittelijoihin. Johanna taisi olla Enduro 1 -ryhmässä.

Ryhmien opettajat (Kuva: Risto Ennevaara)

Säädöt kohdilleen

Enduro 2 -ryhmä lähti vuokraamon edustalle, jossa ohjaajamme Henkka ja Antti kyselivät kaikilta (meitä oli 13) ajotaustoja sekä rynkyttivät meidän pyöriä säätöjen tsekkailujen vuoksi. Osalla pumpattiin renkaita tai iskareita. Hannalla lyhennettiin jopa satulatolppaa, koska Cubeissa runko taittuu ja sitä ei saa niin paljon rungon sisään.

Rynkytysjonossa oli tunnelmaa.
Hanna ekaa kertaa hissimäessä. Mutta ei varmasti viimeistä. (Kuva: Risto Ennevaara)

Ice breaker -hinkkausta

Siirryimme koutsien johdolla Ice breaker -linjalle, jossa aloimme hinkkaamaan alkupätkää hyppyreihin asti. Tarkoituksena oli päästä hyppyreihin asti jarruttamalla ja ajamalla oikein mutkat ja pomput. Huh. Keli oli tuskaisen hikittävä ja rinnettä ylös könytessä soija todellakin valui. Vähitellen jarrupaikat löytyivät ja mutkat alkoivat sujua alun tökkimisen jälkeen. Naiset kuuntelivat oppeja kuuliaisesti ja opettajat osasivat hyvin selittää asiat konkreettisesti.

Heli tykittää (Kuva: Pekka Raiski)
Assi tarkentaa hyppyriä varten (Kuva: Pekka Raiski)
Sari oli samaan aikaan vähän vaikeammalla reitillä (Kuva: TImo Kanaoja)

Samaan malliin jatkettiin monta tuntia, välillä käytiin toki syömässä ja juomassa. Kukaan ei käsittääkseni tippunut hissistäkään meidän ryhmässä, vaikka Assi ja Hanna olivat ekaa kertaa mäessä. Mitään isompia pannujakaan ei Maastoonpolje -naisille sattunut.

Antti näyttää miten tästä pitää ajaa.

Kaiken kaikkiaan opittiin sujuvampaa alamäkiajoa ja loppupäivästä kaikilla oli ajo sujuvampaa ja rohkeampaa. Itse tykästyin hyppyihin, vaikka aamulla olin sitä mieltä, että hyppyreihin en ainakaan mene.

Johannan ryhmä harjoitteli tekniikkaa aluksi tasaisella. (Kuva: Risto Ennevaara)
Hymy oli päivän lopuksi kaikilla herkässä. On tää vaan mahtavaa. (Kuva: Risto Ennevaara)

Toinen päivä

Aamulla herättiin levänneinä, koska kukaan ei jaksanut valvoa kovin myöhään. Ansku nukahti sohvalle, kun me Assin kanssa yritettiin pitää silmäluomia auki, että nähtiin Boltin juoksi. Hanna ja Iiris kävi tsiikaamassa yöelämää, mutta tulivat aika nopeasti takaisin, kun se oli hiljaista.

Aamupalan jälkeen pakattiin tavarat autoihin, koska majoitus piti jättää aamupäivällä. Ohjelmassa oli pyörän säätöjen opetusta, pyöränhuolto -opetusta ja mielenhallinta -luentoa. Polen Leo kertoi hyvistä pyörän säädöistä, mutta Ansku ja Hanna ampaisivat heti mäkeen, kun hissit aukesivat. Assin kanssa jaksettiin kuunnella hetken aikaa, mutta taustalla pyörivät hissit vetivät meidätkin kohta suhaamaan mäkeä.

Leo näyttää pyörän säätöasioita suunnitelmansa Pole -pyörän avulla.

Laskut sujuvatkin hyvin ja hinkattiin samoja pätkiä mitä lauantaina. Kokoajan laskettiin kaverin kanssa, koska yksin mäkeen ei ole turvallista mennä. Lauantainakin puolet meidän ryhmästä ei ollut huomannut puolessa väliä mäkeä maannutta loukkaantunutta (jota jo autettiin), vaikka se oli ihan reitin vieressä. Naiset meni kuuntelemaan mentaalivalmennusta, mutta mulla oli mieli mäessä ja ruinasin Petran Pasin mukaan ajelemaan. Ajeltiin Pasin kanssa samoja mäkiä, kunnes naiset vapautuivat taas laskemaan.

Piti ottaa ryhmäpotretti, mutta Assilla meni kumi lussuksi hissin aikana. Vuokraamon miehet saivat sitä nopeasti lisää ja ajot jatkuivat.

Neljän aikaan alkoi jo ajelut painamaan ja koska kukaan ei ollut vielä kaatunut, niin päätettiin lopettaa laskut toiseksi viimeiseen laskuun. Viimeisessä laskussa ne pahimmat pannut yleensä sattuu. Tosin viimeisessä nousussa palautin hissikapulan huonosti ja se tarttui ohjaustankoon heittäen pyörä minusta oikealle. Tajusin tämän, kun huomasin juoksevani mäen päällä, mutta missä on pyörä? Hyvin siis klossit irtosivat ja laskeuduin (ilmeisesti) jaloilleni.

Joko saa mennä. Joko jo?

Mahtava tapahtuma! Tänne pitää päästä ensi vuonnakin. Sitä ennen pitää päästä ajamaan lisää hissimäkiin. Seuraavana päivänä kropasta oli vaikka mitkä lihakset kipeenä. Että on tuo uskomattoman raskasta. Ainakin tällaiselle aloittelijalle.

Kiitos MP Naiset seurasta! Oltiin me vaan hyviä!

Jenni

 

Pussy camp muiden naisten kertomana

ASSI:

Viikonloppu jännitti etukäteen ja mielessä pyöri kaikki kauhukertomukset, katkenneet luut ja mustelmakuvat ajokavereiden Sappeen reissuilta. Ekakertalaiselle kynnys Sappeen mäkeen oli noussut jo aika korkealle. Muut jännitti hissiin menoa, mua jännitti se mäki. Ajaminen aloitettiin heti ja vinkkejä ja neuvoja alettiin kertomaan koko ajan enemmän kun ihmiset pääsivät juttuun kiinni. Hissi ei ollut mikään ongelma, pyörällä se oli helpompaa kuin lumilaudalla.

Assi (Kuva: Timo Kanaoja)

Sunnuntain luennot oli varmasti hyödyllisiä ja hyviä, itse en osallistunut kuin Harri Gustafsbergin luennolla. Mäki poltteli liikaa ja sunnuntaipäiväksi luvattu ukkossadekin pysyi tarpeeksi kaukana. Sunnuntaina huomasi jo sen että vauhti kiihtyy lasku laskulta ja sitä ”viimeistä” laskua ei kannattanut tehdä. Jennin kanssa taktikoitiin että ”lasketaan kaks” vaikka oikeesti laskettiin enää yksi lasku. Fiksuja likkoja.

Assi (Kuva: Timo Kanaoja)

Päällimmäisenä mieleen viikonlopusta jäi se että kuka vaan voi lähteä alamäkipyöräilemään ja sen harrastaminen on hyvin samanlaista kuin laskettelu. Mäkeen mennessä lainataan/vuokrataan tai otetaan omat laskuun soveltuvat vehkeet, maalaisjärki ja itsesuojeluvaisto. Telomaan pystyy helposti itsensä ja niinpä reittivalinnoissa/rinteissä maltti on varmasti valttia. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin oivaltaisi tämän ja uskaltaisi lähteä kokeilemaan. Kivaa se oli kavereiden kanssa!

HANNA

Ennen camppia tavaroiden haalimista

Näin joskus talvella jo jutun viime vuoden campistä ja ajattelin tuonne lähteväni. Keväällä ilmoittautuminen aukesi ja tuli siinä jahkailtua niin kauan, että jäljellä oli enää pari paikkaa DH ja superaloittelija -ryhmään. Enpä kyllä tiennytkään mitä enduro ja DH ovat, joten ennen ilmoittautumista joutui hieman googlailemaan. Totesin että enduro olisi ollut enemmän mun ryhmä, mutta vaihtoehtoja ei paljoa ollut, joten DH kutsui.

Kesä meni ilman valmisteluja leiriä koskien. Ainut oli, että majoituksen sain kesälomareissulla hoidettua meille. Paria viikkoa ennen camppia heräsin siihen, ettei mulla ole minkään maailman vehkeitä sinne. Yhtä käytettyä kypärää testasin ja totesin, että haluan uuden.

Eihän Tampereella ollut enää viikkoa ennen leiriä mitään kokoja kypäristä, mutta kyllähän se lopulta löytyi ja tietty siihen sopivat kukkalasit, rintapanssari ja tietty myös uudet hanskat, jotka nyt olivat vaan niin hienon väriset. Toivottavasti kauppiaat ovat kiittäneet leirin järjestäjiä. Sen verran rahaa tullut lykättyä tuohon hommaan niin minun kuin varmasti muidenkin puolesta.

Jännän äärellä campilla

Perjantai saapui ja iltasella hain kyytiläisen bussilta, hänen pyörän muutaman mutkan kautta ja lähdimme ajelemaan kohti Sappeeta.

Lauantaiaamuna tuli herättyä hyvissä ajoin ja virkeänä, tätä olikin jo hetki odotettu. En mikään hyvä laskija alamäkeen ole, joten hieman kyllä jännitti ja myös hissiin meno. Mutta tuon takia tänne tulinkin että saisi lisää rohkeutta ja vinkkejä.

Aamun alkaessa ryhmät jaettiin ja vaihdoin heti ryhmää DH:sta enduro 2:een. Valinta ja ryhmä oli kyllä hyvä!!

Hanna (Kuva: Timo Kanaoja)

Päivän alussa jännitti kyllä niin paljon, että tuntui kun olisin aloittanut taas pyöräilyn ihan alusta. Olin ihan jäykkänä, enkä pystynyt rentoutumaan ollenkaan. Joitakin mäen nyppylöitä hinkkasimme edestakaisin ja menivät ne kyllä aina vähän paremmin ja paremmin. Pari laskua olivatkin sen verran ”pelottavia” kun niitä siinä liian kauan katseltiin ja suunniteltiin, että jäivät ajamatta. Parempi olisi kun vaan menisi eikä suunnittelisi. Kyllä sen sitten huomaa miten on alas tullut.

Opettajat olivat asiansa osaavia, mukavia ja puheliaita poikia. Päivä meni todella nopeasti ja oli todella kivaa. Rinteeseen aion kyllä mennä uudestaankin! Ja menisin kyllä uudestaankin samaiselle leirillekkin, tosin kaksi päiväistä ajo-opetusta ehkä kaipaisin.

Hanna peukuttaa. Tunkkaaminen on niin kivaa. (Kuva: Pekka Raiski)

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.