Kisaraportti Finlandia mtb puolimatka

Sunnuntaina ajettiin Messilässä jälleen Finlandia mtb. Itse lähdin reilun vuoden kilpailutauon jälkeen muistelemaan kuinka kilpaa ajetaan. Aamupaino 100kg muistutti myös siitä, että nousut tulee olemaan raastoa.

Vaikean alkuvuoden ja kevään jälkeen olen kuitenkin saanut harjoittelut siihen malliin viimeisen 12 viikon aikana, että mieli teki lähteä ulosmittaamaan suorituskykyä.

Matkana oli siis puolimatka 36km +700 nousumetreillä höystettynä. Messilän rata on muuttunut viime vuosina paljon haastavammaksi ja nytkin oli paikoin lisäksi melko liukasta. Lähtöviivalle uskalsin asettua aivan eturiviin nauhaa vasten, sillä ainakaan paperilla ei ollut ketään tunnettua nimeä joka suoranaisesti startissa olisi ylitseni ajanut. Puolimatkalle lähti n.65 kuskia. Nyt pääsin maistamaan siis eturivin startin vauhdin ja olihan siinä menoa. Ihme kyllä en kärsinyt pätkääkään ja pystyin helposti ajamaan alun kärkiryhmien tuntumassa todella vauhdikkaasti.

Ajo sujui tasaisella vahvasti ja poluilla melko energiatehokkaan ripeästi aina suunnilleen n. 18km asti. Sitten Messilän reittiprofiili alkoi muuttua nousupainotteiseksi ja fysiikan lait taistelemaan vastaan. Porukkaa meni nousuissa ohitse ja silloin tiimikaveri Kaurikin kuittasi jossain mäessä ohi. Tasaisemmilla pätkillä ohittelut hoidin lähinnä itse kun pitkän matkan peräpään kuskeja tuli vastaan, jotka starttasivat matkaan 15min. aiemmin puolimatkalaisia. Useasti ohitin myös muita puolimatkalaisia, joista moni kuittasi kuitenkin mäissä uudelleen ohi. Tämä ei haitannut minua, sillä se oli jo tiedossa ja koitin ajaa vaan koko kisan omalla limiitillä rajoitinta vastaan vaikka se vauhtina olikin nykivää riippuen nousuista.

Nousuista vielä sen verran, että pystyn tuottamaan ihan ok absoluuttisia teholukemia ja tykkään kinnata nousuja, mutta yleensä mäen päällä on ensin se jolla on paras W/kg ja tämä on minulla huono. Tämä on siis selkeästi se mihin tulen jatkossa panostamaan.

Karkea esimerkki.

  1. kuski painaa 75kg ja tuottaa 2 minutin nousuun 420W keskitehot. Hänen suorituskyky on 5,6W/kg
  2. kuski painaa 100kg ja tuottaa miehekkäät 500W keskitehot samaan 2min. nousuun. Hän kinnaa mäen 5,0W/kg

Takaisin kisaan. Edessä oli vielä lopun nousut johon annoin kaikki mitä lähti. Ajamalla ylös, mutta hitaasti 34-42 välityksellä. Viimeistä edellisen rinteen hissilinjan nousu oli varsinkin sellainen joka aiheutti lähinnä epätoivoa. Kuitenkin keskittymällä polkaisu kerrallaan etenemiseen hommasta selvittiin kunnialla.

Maalissa kellot pysähtyi aikaan 2:11:08 ja sijoitus omassa sarjassa 14. Tuo oli paras ajo mitä sinä päivänä pystyin tuottamaan ja tyytyväinen olen. Kertaakaan ei tullut edes kalustot myyntiin- fiilistä (ainakaan lopettamisen mielessä 😀 ) joka lupaa hyvää jatkoa ja motivaatiota ajatellen.

Jalat tuntuu nyt hyvältä, mutta selkä otti kovasti itseensä ja olikin ihan krampissa maaliin tullessa. Jo valmiiksi selkävammaisena kaapista löytyy läjä lääkkeitä, joilla koitetaan saada mies vertymään kahden viikon päästä ajettavalle jämi84:lle.

Kiitosta saavat järjestäjät hyvine reittimerkintöineen, kuvaajat ja tsemppaajat matkan varrella sekä kaikki kanssakilpailijat. Oli älyttömän hienoa ajaa taas numerolappu tangossa ja tämä lisää motivaatiota entisestään.

kuvaaja Antti Nousiainen

 

Antti Vilpponen

Pieksämäen vedenjakajareitistö

Tiesitkö Pieksämäestä muuta, kuin että monet junat pysähtyvät siellä? En minäkään, mutta maastopyöräilymahdollisuuksista piti ottaa selvää, kun mies palaveerasi päivän siellä ja piti keksiä itselleni jotain tekemistä.

Avuliaat pieksämäkeläiset fillarifoorumilaiset lähettivät minulle pari gpx -reittiä, jotka sujahtivat helposti uuteen #garmin #edge820 laitteeseen.

Mies palsuun ja autolla jonnekkin mummotalon eteen, että katolle jäävän toisen pyörän vahtiminen hoituu siinä samalla.

Löysin reitille aika hyvin ja seuraaminen oli helppoa, kun garmin kertoi erilaisilla piippauksilla, että tuleeko mutka ”tididii” vai edetään reittiä ”tidi”. Reitiltä harhautumisesta tuli myös eri piippaus.

Polut oli helppoa ja hienoa harjumaista flowpolkua, ilman isoja mäkiä. Sopii hyvin aloittelijalle, mutta myös vauhdikkaaseen kruisailuun.

Poluilla oli hyvät merkinnät tulossa. Törmäsin pariin jamppaan, jotka juuri kiinnittivät kylttejä. Näistä voisi esim Fiskars ottaa mallia. Laavuja yms. Taukopaikkoja löytyy myös. Lapsia saattaa kiinnostaa luonto- tai riistapolku, joilla oli infotauluja tiheässä sekä mm. eläinten ansoja ja tehtäviä.

Älä siis kurvaa Pieksämäen ohi, vaan poikkea nauttimaan näistä leppoisista poluista. #vedenjakajareitistö

Jenni

Reitiltä löytyi hyviä opastauluja.
Helppoa harjupolkua. Keli oli aluksi vähän sateinen.
Riistapolku.
Minkkiansa.
Norjalainen ketunloukku.
”Lemppareitani” eli pitkospuita. Not.
Taukolaavu. Näitä oli useampia.
Tuopun lisälenkki, jossa oli paljon hyttysiä ja paarmoja.
Ei ole lenkki eikä mikään, jos ei Pieksämäellä junarataa ylitetä.
Hyvät opasteet.
Kelikin alkoi kirkkeneen.
Garmin neuvoi kiltisti.

 

Uusi ilme.

Just another WordPress site, juuri niin – Maastoonpolje! siirtyy kankeasta julkaisusta uuteen ja hienoon julkaisualustamaailmaan. Sivustolla kerrotaan Maastoonpolje! -tapahtumista ja -kursseista sekä kirjoitellaan kokemuksia kisoista, matkoista ja tapahtumista.